Summan kylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet pohjoisesta Summanlahteen virtaavan Summanjoen länsi- ja itärannoilla, Suuren rantatien etelä- ja pohjoispuolella, nykyisen Haminan länsiosassa. Kylän asutuksen synty liittyy epäilemättä sen sijaintiin vesi- ja maareittien solmukohdassa. Kylän maita halkoivat sekä merelle vievä joki että Viipuriin johtava Kuninkaantie.
Summa on Vehkalahden vanhimpia kyliä. Asutus oli jo vakiintunutta, kun kylä mainitaan ensimmäisen kerran Erik Akselinpoika Tottin v. 1458 peräisin olevassa rajanvahvistustuomiossa. Summan kylän nimeä pidetään suomalaisten eränkävijöiden antamana, mutta viljelynimistö viittaa siihen, että kylän vanhin pysyvä asutus syntyi 1200- ja 1300-lukujen ruotsalaisen uudisasutuksen myötä. Väestö on kuitenkin suomalaistunut viimeistään 1500-luvulle tultaessa.
Vuoden 1551 maakirjassa Summasta mainitaan kymmenen tilaa. 1500-luvun lopun sotaisuudet Ruotsin ja Venäjän välillä johtivat asutuksen taantumiseen myös Summassa. 1590-luvulla veroja maksavia taloja oli jäljellä ainoastaan kolme tai neljä. Stolbovan rauhan (1617) jälkeen tilanne rauhoittui ja Summan asutus vakiintui seitsemään talonpoikaistilaan sekä kartanoon.
Summan kartanon merkitys ei ollut kyläläisille erityisen suuri 1600-luvulla. Viljelyksiä hoitivat lampuodit, ja vasta 1700-luvulla haltijat asuivat itse kartanoa. Kartanon tontilla on edelleen osin 1600-luvulta periytyvän puiston ympäröimänä, v. 1790 asti Bruun-suvun omistuksessa olleen Summan kartanon rakennuksia, joista päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi kaksi asuinrakennusta, savesta ja kanervista tehty talli, kivinavetta sekä muita vanhoja talousrakennuksia.
Suuren Pohjan sodan jälkeen 1700-luvulla maaliikenteen ja rantatien merkitys kasvoi, joten Summan sillan kupeeseen rakennettiin matkustavaisille krouvi. Krouvin pito oli kartanon oikeuksia, mutta ilmeisesti olutta tarjoiltiin myös missä tahansa Summan talonpoikaistaloista samalla, kun vaihdettiin tietoja ja uutisia. Summan kylän keskeinen asema entisestään korostui, kun Kymenlaakson kihlakunnan tuomari Arvid Renner asettui asumaan kartanoon 1740-luvulla ja esim. käräjiä alettiin pitää Summassa.
(Lähteet: Museovirasto, Muinaisjäännösrekisteri, kyppi.fi; Ragnar Rosén 1936 Vehkalahden pitäjän historia I, Martti Korhonen 1981: Vehkalahden pitäjän historia II, Martti Korhonen 1985?; Marja-Terttu Knapas 1984: Kymenlaakson rakennuskulttuuri)
