Vilniemen kylä on syntynyt jo keskiajalla. 1550-luvulla kylässä oli puoli tusinaa talonpoikaistilaa sekä Mukalan rälssitila, joka kuului Poitsilan kartanolle – myöhemmin Vilniemen kartano. 1500-luvun lopulla kylä lähes autioitui venäläisten joukkojen hyökkäysten ja katovuosien seurauksena.
Kartano
1700-luvulta lähtien Vilniemen kylän asutus oli kartanon hallitsemaa. Kartanon rakennukset sijaitsivat kilometrin päässä torppareiden ja luotsien taloista, jotka oli rakennettu rykelmäksi kylänlahden ympärille. 1800-luvulla kylässä oli enää kaksi itsenäistä maatilaa, Silvo ja Muuri.
Kartanon lähiympäristössä sijaitsevia maita viljeltiin kartanon palkollisten ja torpparien avulla. Vilniemen kartanon maita viljelivät Mukalan torpparit. 1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana perustettiin kartanon maille vielä kahdeksan torppaa: Hattari (myöhemmin Niemelä), Majaniemi, Majasaari (siirtyi Poitsilan kartanolle 1831), Rajala, Hunkeri, Leiri ja Vomppi sekä Pappilansalmi.
Vilniemen kartanon päärakennus.
Rahvaan arkea
Vilniemeläiset löysivät puolisonsa useimmiten Brakilan tai Vilniemen kartanoiden palvelusväestä, Klamilasta tai Virolahdelta. 1900-luvun alussa perheet olivat suuria ja monilla oli vuokralainen tai vuokralaisia. Työnteko aloitettiin nuorena esimerkiksi paimenessa, ja työpäivät olivat pitkiä.
Jokaisessa talossa oli ainakin yksi lehmä ja yksi sika, joissakin taloissa myös lampaita. Maata ei yleensä ollut kuin pieni tilkku. Vähintään perunat saatiin kuitenkin omasta maasta. Kartanon mailla oli mahdollista laiduntaa karjaa, kun korvaukseksi tehtiin taksvärkkiä (yksi lehmä = 7 päivää naistyötä). Kalastus oli monelle talolle tärkeä tulonlähde.
Viime vuosisadan vaihteessa posti kulki Vilniemen kylään kolme kertaa viikossa. Postinkantajana toimi Alina Rajala (os. Muuri). Ensimmäinen kauppa Vilniemelle tuli vasta 1925.
1900-luvun alussa Vilniemeltäkin lähdettiin siirtolaisiksi Amerikkaan mm. Silvon ja Suomalaisen perheistä.
Ristiniemi
Vaikka Ristiniemi on nykyisin erillinen alue Vilniemestä, kyläjaossa se on vanhastaan kuulunut Vilniemen kartanon maihin ja Vilniemen kylään. Ristiniemi on syntynyt pitkälti 1900-luvun alun sahan ja lasitehtaan ympärille.
NImi Ristiniemi juontuu siitä, että keskiajalla alue muodosti rajan karjalais- ja hämäläisväestöjen välille. Rajan kulkua merkittiin ristillä, josta juontuvat monet risti-alkuiset paikannimet, kuten nykyisin Kotkan puolella sijaitseva Ristinkallio.
Ristiniemessä sijaitsi pitkälle 1800-luvulle vain yksi torppa niemen kärjessä, Hattari eli myöhemmin pitkäaikaisten torppareidensa mukaan Niemelä. Sahan ja lasitehtaan perustamisen myötä asutus kasvoi työntekijöiden muuttaessa Ristiniemelle. He asuivat vuokralla Vilniemen kartanon mailla. Kun torpparit, mäkitupalaiset ja muut maanvuokraajat saivat lunastaa tilansa vuonna 1916, syntyivät Ristiniemen nykyiset tilat. Lisäksi alueella oli kolme asuintaloa sahan työväelle ja yksi lasitehtaan työntekijöille perheineen. Talot olivat kaksi- tai puolitoista-kerroksisia ja kussakin asui 8-10 perhettä.
Vuonna 1926 Ristiniemelle saatiin oma kansakoulu – siihen saakka Ristiniemeltä käytiin Vilniemen kansakoulua. Lisäksi Ristiniemellä toimi kauppa ja 1920-luvulta alkaen Kyötikin ja Silvon suksitehtaat. 1930-luvulla kauppaa pitäneet Uuno ja Martta Silvo perustivat kaupan yhteyteen myös sadetakkitehtaan, jonka toiminta kuitenkin loppui 1939.
Lasitehdas lopetti toimintansa Ristiniemellä 1926 ja saha kymmenen vuotta myöhemmin, mikä johti asukkaiden vähenemiseen. Silvot lopettivat kaupanpidon 1941. Jatkosodan aikana Ristiniemeen asutettiin Suomenlahden saarilta evakuoituja perheitä. Sotien jälkeen viisi seiskarilaisperhettä jäi Ristiniemeen asumaan. Kansakoulun toiminta lakkautettiin 1955, jonka jälkeen Ristiniemen lapset kävivät jälleen Vilniemen koulua.
Suksitehtaat jatkoivat toimintaansa ja siirtyivät 1950-lvuulla valmistamaan sälesuksia, jolloin myös Karhisen suksiverstaan toiminta alkoi. 1970-luvulla lasikuitusukset syrjäyttivät puusuksen. Silvon suksenvalmistus päättyi 1977 ja Kyötikin ja Karhisen vuonna 1980.
Kasvatusopin emeritusprofessorina Vilniemen kartanonherra Zachris Joachim Cleve seurasi kiinnostuneena Haminan seudun kansakoulutoiminnan kehittymistä ja antoi siinä neuvojaan. Ennen pitkää ajankohtaiseksi tuli oman koulun saaminen myös Vilniemelle. Vuonna 1896 pidettiin kartanolla kyläkokous, jossa laadittiin suunnitelma kansakoulun rakentamiseksi.
Vilniemeen perustettiin yhteinen kansakoulu Ristiniemen kanssa jo seuraavana vuonna, 1897. Vilniemen kyläläiset kustansivat koulusta puolet, osin rahana ja osin rakennustarpeina ja työnä. Clevet antoivat koulun käyttöön maata Vasteeninkankaalta sekä siellä kasvavat hongat. Lisäksi he antoivat 1000 markkaa rahaa ja 120 valmiiksi veistettyä hirttä kartanon metsistä. Ristiniemen sahan ja lasitehtaan omistaja, kauppaneuvos Carl Henrik Ahlqvist, puolestaan rahoitti koulun perustamista 3000 markalla. Varoja koottiin myös arpajaisilla.
Vilniemen kansakoulun pitkäaikaiseksi opettajaksi nimettiin kanttori Kaarlo Gideon Salojärvi, jonka poika, Ilmari Salojärvi, niin ikään myöhemmin toimi Vilniemen kansakoulun opettajana. Ensimmäisenä vuonna koulussa oli 49 oppilasta. 1907 kouluun perustettiin toinen opettajan virka, johon nimitettiin Lempi Alander-Salojärvi.
Ristiniemen kansakoulu vuonna 1926.
Ristiniemen saha ja lasitehdas
Carl Henrik Ahlqvist perusti Ristinimeen sahan vuonna 1895 Vilniemen kartanolta vuokratulle alueelle. Seuraavana vuonna hän perusti myös lasitehtaan, joka käytti sahan jätepuuta. Sahalla oli viisi raamia ja oma raide, jolla kuljetettiin lastia rannan, sahan ja lasitehtaan välillä. Rannasta sahatavara kuljetettiin proomuilla lastattavaksi redillä ankkurissa odottaviin laivoihin.
Ahlqvistin kuoleman jälkeen vuonna 1909 Ristinimen sahan ostivat Vehkajärven sahan omistaja Erik Jaakkola ja Edvard Silvo Vilniemeltä. 1920-luvulla sahalla oli neljä raamia ja työtä tehtiin kahdessa vuorossa. Työntekijöitä oli toistasataa, sekä miehiä että naisia. Lasitehtaan toiminnan päättymisen jälkeen sahan jätepuusta tehtiin haketta, joka kuljetettiin proomuilla Kotkaan sellutehtaalle. Proomujen lisäksi sahalla oli hinaajia, jotka kuljettivat tukkeja sahalle. Sahalla ja Ristiniemessä toimi myös oma VPK 1895-1909 ja 1911-1936.
Ristiniemen sahalla työn lomassa 1927.
Lasitehdas oli vuokrattuna Miehikkälän Kalliokosken lasitehtaan A. Zeitzille ja tämän yhtiökumppanille, haminalaiselle kauppiaalle Nikolai Demidoffille. Nämä kuitenkin luopuivat lasitehtaasta jo vuoden, parin päästä. Seuraava vuokraaja oli pietarilainen kauppias Carl Bjärklund. Toiminta rakentui kokonaan Venäjän viennin varaan. Björklund ei kuitenkaan kyennyt säännöllisesti maksamaan vuokria ja palkkoja, mikä johti työntekijöiden keskuudessa levottomuuteen ja vuokrasopimuksen päättymiseen 1901. Lyhytaikaisesti lasitehdasta vuokrasi Kotkan lasitehtaan isännöitsijä Collin, mutta hän luopui tehtaasta vielä samana vuonna ja työntekijät irtisanottiin. Toiminta käynnistyi lopulta uudelleen vuonna 1902 Ahlqvistin omissa nimissä mutta aiemmin hyttimestarina Ristinimessä työskennelleen Emil Ekin johdolla.
Ahlqvistin kuoltua lasitehtaan osti Suomen Akkunalasi-konttori, joka omisti useita lasitehtaita ympäri maata. Heiltä tehdas siirtyi jo seuraavana vuonna Haminan Lasitehdas Oy:n omistukseen. Tehdas tuotti ikkunalasia, joka valmistettiin puhaltamalla. Työntekijöitä oli viitisenkymmentä: isännöitsijä ja konttoristi, lasinpuhaltajia, silittäjiä, sulattajamestari ja pottimestari apulaisineen sekä kivijauhon murskaamisesta vastaava krossari, laatikkomestari, joka teki lasille pakkauslaatikot ja seppä, joka vastasi lasinpuhelluspillien valmistuksesta ja huollosta. Sirkkelihenkilökunta vastasi tehtaan lämmityksestä ja ajajat ja tallimiehet hoitivat lasin kuljetuksen. Lasilaatikot ja hevoset lastattiin Ristiniemessä proomuun, joka hinattiin Hietakylän laituriin, ja sieltä lasit ajettiin Haminan asemalle kuljetettavaksi rautateitse tilaajille.
Ensimmäinen maalmansota keskeytti lasitehtaan toiminnan raaka-ainepulan vuoksi. Sisällissodan jälkeen 1918 Ikkunalasi Oy vuokrasi kaikki Suomen lasitehtaan. Ikkunalasin tarve oli suuri ja myynti veti. Lasin koneellisen valmistuksen alkaminen 1926 tarkoitti että Ristiniemen lasitehdas oli auttamattoman vanhanaikainen, ja toiminta päättyi. Vuonna 1933 pidetyssä huutokaupassa tehdasrakennus myytiin. Ostajat purkivat rakennuksen ja jakoivat tiilet.
Sahan toiminta Ristiniemellä päättyi 1936, kun saha siirrettiin Tervasaarelle. Nykyisin lasitehtaan paikkeilla voi vielä löytää lasihyttien pohjat ja sahalta rantaan vieneiden raiteiden pengerryksen.
Lähteet:
Martin Hendriks 2006: Kolmen kylän väkeä. Vilniemi – Ristiniemi – Pappilansaaret.
