Siirry pääsisältöön

Kannusjärvi ja Kitula

Kohteen Kannusjärvi ja Kitula kuva

Kannusjärven ja Kitulan seutu on asutettu luultavasti 1400-luvulla. Kylät ovat liittyneet koko olemassaolonsa ajan voimakkaasti yhteen.  Talot ovat sijainneet pääosin vesistöjen, etenkin molempiin kyliin ulottuvan Kannusjärven lähiympäristössä. Moni alueella nykyisinkin asuva suku on saapunut seudulle viimeistään 1800-luvulla. Kylien yhteinen pinta-ala on noin 9900 hehtaaria.

Kannusjärvi liitettiin Suur-Vehkalahden pitäjään 1500-luvulla. Vanhin Kannusjärvestä kertova asiakirjamaininta on hiukan yllättävästi peräisin Tallinnan kaupungista vuodelta 1525. Kitula mainitaan ensimmäisen kerran verotusluetteloissa hiukan myöhemmin, 1551. Kylän rajat olivat 1700-luvun isojakoon saakka epäselvät. 1570-1595 Venäjän ja Ruotsin välillä käyty 25-vuotinen sota autioitti Kannusjärven osittain. Myös 1600-luvun katovuodet ja kulkutaudit vaikuttivat kylän asukaslukuun. Alueen väkiluku alkoi taas 1700-luvulla kasvaa. Vuonna 1960 Kannusjärvellä oli 834 ja Kitulassa 233 asukasta. Nykyisin asukasmäärä on puolittunut.

Kylätoimintaa

Seuratalo Kannusjärvelle rakennettiin 1931. Se sai nimekseen Talo-osuuskunnan talo eli TOK-talo. Hallitus päätti jo ennen toiminnan alkamista, että alkoholin tuomista huvitilaisuuksiin tai siellä juovuksissa olemista ei sallittaisi. Talossa järjestettiin ahkerasti näytelmiä, esitettiin elokuvia ja tanssittiin. 1950-luvulla talossa toimi kirjasto ja järjestettiin konsertteja esiintyjinään mm. Dallapé -orkesteri. Toiminta hiipui 1960-luvulla. Nykyisin talo on metsästysyhdistyksen omistuksessa.

Alueelle leimallista 1800-luvulta lähtien on evankelisen herätysliikkeen suosio. Kitulan koulun pitkäaikainen opettaja (1907-1945) Fanny Elovirta oli vakaasti uskossa, joka näkyi myös opetuksessa. Elovirta veti myös lähetyspiiriä ja myötävaikutti Kitulan 1955 vihityn rukoushuoneen rakentamiseen. Kannusjärvellä asui 1900-luvulla useita maanviljelijöitä, jotka toimivat myös saarnaajina, mm. Erik Tykkä ja Ernest Kytömäki. Seurojen pitäminen oli tavallista  ja sunnuntain kirkkoaika vakaasti hartauselämälle pyhitettyjä. Jos kirkkoon kyliltä lähdettiin, Haminaan matkattiin yleensä jo lauantai-iltana. Vuodesta 1927 Kannusjärvellä on pääsiäisen aikaan vietetty myös evankelisten Ristijuhlaa. Molemmissa kylissä on edelleen runsaasti herätysliikkeisiin kuuluvia.

Elinkeinoja

Seudun elinkeinona on ollut pääasiallisesti maanviljelys ja 1800-luvulta enevästi karjanhoito. 1600-luvulla Kannusjärven maatalous perustui paljolti kaskiviljelyyn.  Kaskimaat herättivät myös riitaa, koska niiden sijainnit eivät olleet vakiintuneita. Muistoina näistä kiistoista ovat käräjäoikeuden pöytäkirjat riita-asioita koskien. 1900-luvun taitteessa siirryttiin kasvattamaan karjalle heinää luonnonniittyjen lisäksi myös pelloilla. 1900-luvun puolivälissä Kannusjärvellä ja Kitulassa useissa taloissa viljeltiin myös sokerijuurikasta.

1800-luvulla muutkin elinkeinot kuin maanviljely valtasivat alaa. Kun tiet olivat huonoja ja matkaa Haminan kaupunkiin yli 20 kilometriä, omavaraisuus vähintäänkin lähikylien kesken oli välttämättömyys. Kitulassa oli 1700-luvulta 1940-luvulle kolme myllyä, Kannusjärvellä vähintään yksi.

Kitulan Päivähongan sahasta tuli tärkeä työllistäjä 1920-luvulla. Sahoja oli etenkin 1940-luvulta lähtien useita ja puurakentamisesta saivat monet elantonsa. Pitkän matkan päässä Haminasta myös kuljetusbisnes kuorma-autoilla oli hyödyllinen elinkeino.

Myös käsityöläisiä riitti. Kehruurukkeja ovat 1850-luvulta alkaen valmistaneet sorvari Anders Kärki ja hänen Suurnäkki-nimiset perillisensä. Rukkeja myytiin Haminan torilla. Kannusjärveltä Kitulaan nainut Ville Suikkanen oli taitava puuseppä, joka valmisti muun muassa rukkeja, viuluja ja visakoivuesineitä sekä opetti Kitulan koulussa puukäsityötä. Pienemmälle piirille kenkiä valmistaneita kotisuutareita oli kylissä useita. Parkon suvussa toimi seppiä 1700-luvulta 1920-luvulle saakka. Myös valokuvauksen taito ylsi kylille – Kannusjärvelle muuttanut Jaakko Kujala kuvasi Kannusjärvellä 1900-luvun alussa ja tämän poikapuoli Armas Uusnäkki 1970-luvulle saakka.

Kauppoja Kannusjärvellä on ollut vuodesta 1884 alkaen. Kansakoulut aloittivat Kannusjärvellä 1890 ja Kitulassa 1908. Säännöllinen postinkanto alkoi 1906 ja puhelinjohto molempiin kyliin sekä puhelinkeskus saatiin 1910.  Sähköistykseen ryhdyttiin jo 1909, mutta Anton Vähänäkin myllylaitoksen sähköntuotanto oli epätasaista. Tehokkaampi sähköistys saatiin 1920-luvulla. Linja-autoliikenne alkoi 1937. 1974 Kannusjärvelle valmistui moderni koulurakennus. Koulun toiminta loppui vuonna 2022.

Sota-aikaa Kannusjärvellä

Suojeluskuntatoiminta oli ollut hyvin aktiivista Kannusjärvellä vuodesta 1917 alkaen ja lottatoiminta alkoi pari vuotta sen jälkeen. Sisällissodassa Kannusjärvi oli pääasiassa valkoisten puolella. Sotilaspoikatoiminta aktivoitui 1930-luvulla.

Syyskuussa 1940 Kannusjärvelle ryhdyttiin rakentamaan Salpalinjaa tukevaa taaempaa puolustusasemaa,joka sijoitettiin linjalle Hamina – Kannusjärvi- Turkia -Taavetti. Kotterinmäen rakentajia saapui kylään tuhatmäärin. Linja nousi nopeasti. Jatkosodan alkaminen kesäkuussa 1941 päätti linnoitustyöt ja panssariestelinjan sekä taisteluasemien lisäksi ei muita kiinteitä puolustuslaitteita ehditty rakentaa. Vuonna 1943-44 puolustuslinjasta irrotettiin noin 40 000 panssariestekiveä ja vietiin Karjalan Kannaksen VT-aseman rakennusmateriaaliksi. Kotterinmäellä on taisteluaseman muistona edelleen suuri panssariestekivi ja osittain entisöity kallioon louhittu taisteluhauta.

Kannusjärven ja Kitulan kylistä kaatui talvi- ja jatkosodassa yli 30 miestä. Sota-ajan muistona Kannusjärvellä kerrotaan yhä 30.6.1941 Tykän maatilan pellolle pakkolaskun tehneestä Tupolev-pommikoneesta, jonka yksi miehistön jäsen onnistui pelastautumaan hyppäämällä viime hetkellä koneen siiveltä lähellä maata. Mies otettiin sotavangiksi. Kaksi menehtynyttä lentäjää haudattiin Saarelankankaalle ja heille pystytettiin muistomerkki.  Myös Kitulaan pudotettiin 1941 täydessä pommilastissa ollut kone, joka räjähti. Molempien lentokoneiden putoamispaikalle on pystytetty muistokivi.

Lähde: Suurnäkki, Ilmo (2021): Elämää kylissä. Kannusjärven ja Kitulan kyläkirja. Painokotka Oy.

Kuvagalleria

Väinö Piispanen soittaa viulua.Matti Pakkala ja Matka -kantakirjatamma, Kannusjärvi.Einar Posti hevosineen, Kannusjärvi.Aarne Toikka hevosineen Postin talon edessä Kannusjärvellä.Einar Toikka hevosineen, Kannusjärvi.Vakkukrotit Siliävuorella Kannusjärvellä vuonna 1921.Kannusjärven seuratalon rakennustalkoon.Kannusjärven alakoulun opettajana Iida Koivula.Rukiinleikkaajat Postin seinustalla Kannusjärvellä.Rukiinleikkuutalkoot Postin talossa Kannusjärvellä.Talkooväkeä Kannusjärvellä.Anton Korjulan karja nurmessa Kannusjärvellä.Marttajuhla Kannusjärven Hasulla.Puutarhakurssilaisia Veikko Suurnäkin talon edessä Kannusjärvellä.Karjakkokurssilaisia Roope Parkon talon seunustalla Kannusjärvellä.Keittokurssilaisia Kannusjärvellä.Ryhmäkuva Kannusjärveltä.Ahmajahdilta Kannusjärveltä. Jahtiin osallistui n. 60-jäseninen joukko lähikuntien alueelta. Peto kaatui Kyösti Suutarin ja Veikko Puhakan yhteislaukaukseen. Ahma on täytettynä Vehkalahden kotiseutumuseolla.Kannusjärven Kaskivalkea -muistomerkki.Kannusjärven Kaskivalkea -muistomerkki.Järvien (Suur-Kannusjärvi ja Pien-Kannusjärvi) välinen laakso keskikylällä Näkin puolelta kuvattuna.Kannusjärven maakirjatiloja.Kylämaisemaa Kannusjärveltä.Kannusjärven maakirjatiloja. Vähänäkin rakennuksia.Uusnäkin puutarhassa Kannusjärvellä.Sokerijuurikasmaalla.Kannusjärven Seuratalon rakennustalkoiden katonrakennuspäivä.Pyykkinhuuhtomista.Raasimatalkoot Suurnäkillä Kannusjärvellä.Parkon puolen miehet ja hevoset ojanajossa Kannusjärvellä.Kannusjärven Seuratalon rakennustalkooemännät.Kannusjärven koulun opettajat Vilho ja Ilmi Brunila sekä alakoulun opettaja Ida-Maria Koivula oppilaineen.Ruismaalla.Kannusjärven koulu.Kannusjärven koulun oppilaat yhteiskuvassa. Takarivissä vasemmalla opettajat Ida Koivula ja Viljo Brunila.