Rakilan eli Brakilan kylä on alkujaan sijainnut Rakilanlahden luoteisrannalla Suuren rantatien eteläpuolella. Paikalla on nykyisin Brakilan kartanon rakennuksia. Viime sotien jälkeen Brakilan kartanon maista lohkottiin asutustiloja karjalalaisille, jotka olivat alueluovutusten takia joutuneet jättämään omat kotikontunsa.
Brakila (Braxby) mainitaan ensimmäisen kerran v. 1458 peräisin olevassa asiakirjassa, jossa määritellään Suur-Vehkalahden länsi- ja eteläosan kylien välisiä rajoja. Vuoden 1551 maakirjaan Brakilasta on merkitty kolme taloa, mutta tiloista kaksi autioitui vielä samalla vuosisadalla ja tämän jälkeen Brakila jäi yksinäistilaksi. Brakin suvun viljelemä tila pystyi vuodesta 1630 alkaen varustamaan ratsumiehen. 1740-luvulla Suurta Rantatietä pitkin matkanneet venäläiset joukko-osastot alkoivat kuitenkin aiheuttaa niin paljon harmia ja tuhoa, että Brakilan omistaja luovutti ja muutti pois. Brakilan tilan seuraava omistaja, haminalainen kauppias ja sahanomistaja Reinhold Böisman, perusti tilan maille 1700-luvun puolivälissä kartanon, jolla oli 1800-luvun alussa neljä torppaa. Vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta peräisin ollut kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 2008.
Perimätiedon mukaan maantierosvot väijyivät menneillä vuosisadoilla Haminasta Virolahden ja Viipurin suuntaan matkaavia Suuren rantatien varrella Brakilan ja Mäntlahden välillä Pistoolikivinä tunnettujen suurten lohkareiden kohdalla. Tosin väitetään myös, että tarinan maantierosvoista keksivät Haminan markkinoilta palanneet isännät, kun olivat todellisuudessa ryypänneet rahansa markkinoilla. Toisen tarinan mukaan sotilaat olivat kaapanneet nuoren miehen viedäkseen hänet Venäjälle armeijaan. Hänen veljensä väijyivät Pistoolikivien takana kaappareita ja pelastivat nuorimman veljensä joutumasta Venäjälle.
Brakila on todistanut sotaisia tapahtumia myös Kustaan sodan näyttämönä. 18.7. 1788 ruotsalainen laivasto-osasto tunkeutui Haminanlahdelle. Ruotsalaiset nousivat kenraali G. A. von Siegrothin johdolla maihin Brakilassa 3.8. tavoitteenaan hyökätä Haminaan. Sotajoukko oli päässyt noin viiden kilometrin päähän kaupungista, kun maihinnousu lopetettiin kuningas Kustaa III:n käskystä ja joukot vetäytyivät takaisin Haminanlahdella odottaneisiin aluksiin. Paikalla on nykyisin muistokivi.
Lähteet:
Museovirasto, Muinaisjäännösrekisteri, kyppi.fi
Ragnar Rosén 1936: Vehkalahden pitäjän historia I
Martti Korhonen 1981: Vehkalahden pitäjän historia II
Tunnetko kylän tarinoita tai onko sinulla valokuvia kylästä? Ota yhteyttä museon väkeen!
