Husula on keskiaikainen kylä, jossa on ollut asutusta viimeistään 1300-luvulla. Kylän nimi perustuu henkilönnimeen Husu. Vanhastaan se on tunnettu myös nimellä Bocksböle.
Husulaa sivuavat alkujaan samaan kylään kuuluneet mutta myöhemmin omiksi kylikseen määritellyt Husupyöli (Husuböle) ja Pyöli (Böle), jotka muodostavat käytännössä yhtenäisen asutusalueen Husulan kanssa. Husulan ja Husupyölin kylät mainitaan ensimmäisen kerran Viipurin linnanpäällikkö Eerik Akselinpoika Tottin antamassa rajatuomiossa vuodelta 1458. Alueen vanhin asutus on ollut sijoittunut nykyisen Kustaanmäen (ent. Hannulanmäen) alueelle sekä nykyisen Makasiinintien varteen.
Vuoden 1539 verokirjassa mainitaan Vehkalahdella olevan ”viisi flöteveromiestä, jotka ovat vanhaa rälssiä”. Heidän joukkoonsa kuului myös mahdollisesti saksalaislähtöinen Nils Roland Husulasta. Roland oli myöhempien knaappisukujen, Pilhjertojen ja Brandstakojen kantaisiä. Nils Rolandin veli, niin ikään Husulassa asunut Jöns Roland eli Bock, esiintyy kylän vanhassa nimessä Bocksböle.
Knaapit olivat maalaisaatelia, jotka saivat 1400-1600-luvulla verovapauden palkkiona palveluksistaan kruunulle. Yrityksistä huolimatta Vehkalahden knaappisukuja ei kuitenkaan Poitzeja lukuunottamatta lisätty Suomen aateliskalenteriin. Pihlhjertat omistivat laajasti maata Husulassa.
Kustaa III:n sota
Husula päätyi mukaan historian suurten tapahtumakulkujen pyörteisiin, kun Venäjälle hyökännyt kuningas Kustaa III perusti vuonna 1788 kylään komentokeskuksensa. Vain viisi vuotta aikaisemmin hän oli tavannut serkkunsa Katariina II:n Haminassa ja neuvotellut hänen kanssaan nykyisessä Kaupunginmuseon talossa. Kustaan aikomus oli hyökätä ensimmäistä Venäjän puolen kaupunkia ja linnoitusta vastaan, mutta hänen joukkonsa olivat kehnosti alkaneesta sodasta ja sen tarkoitusperistä nyreissään.
Kustaa III asui Husulan kylämäellä eli nykyisellä Kustaanmäellä parisen viikkoa todennäköisesti paikallisen vauraan talonpojan, mahdollisesti Pihlhjertan, talossa johtaen sotatoimia. Hänen joukkonsa leiriytyivät alueen pelloille ja niityille. Toinen piiritysleiri oli Neuvottoman seudulla. Epäonnisten ja huonosti organisoitujen maa- ja merihyökkäysten jälkeen Kustaa päätti käskeä joukkonsa perääntymään. Näiden päästyä takaisin Ruotsin puolelle Anjalan kartanossa yli 100 upseeria kirjoitti Liikkalan nootin, jossa nämä toivoivat kuninkaan harkitsevan sotaa uudelleen. Kuningas palasi syksyllä Ruotsiin, mutta hyökkäsi vielä kesällä 1790 Haminan linnoitusta vastaan mereltä käsin.
Husula 1800- ja 1900-lukujen taitteessa
Husula kuului Vehkalahden keskeisiin kyliin. Pitäjän ensimmäinen kansakoulu – tämä rakennus – rakennettiin vuonna 1871. Vuosisadan lopulla talossa toimi myös kirjasto. Kunnantalo sijaitsi Husulassa vuosisadan alusta lähtien.
Husulan hevosmiehet
Husula oli aktiivinen maaseutukylä, jossa oltiin 1900-luvun alkupuolella erityisen kiinnostuneita hevoskilpa-ajoista. Husulalainen Ilmari Rakuuna on vuonna 1964 lähettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle sanontoja ja juttuja Husulasta. Niiden joukossa on husulalainen kilpa-ajoista kiinnostuneiden hevosmiesten pilkkalaulu, jonka sävel on tuntematon. Rakuuna kertoo laulun olleen Vehkalahdella suosittu 1910- ja 1920-luvuilla:
Kirin Reinolla ori oli Jukka, singeli sangeli sang
Komiast se juoksi mut kello paljon merkkaa, singeli sangeli sang
“Herralan Heikillä tamma oli Taika, singeli…
Meno oli hurja, mut huono oli aika, singeli…
Sipolan Otsolla ruuna oli Peikka, singeli…
Vikelsi kun vinttikoira – tulos oli heikko, singeli…
(SKS KRA KT 344)
Lähde: Vehkalahden 300-vuotisjuhlan muistojulkaisu (1936). Vehkalahden kunta.
Miina Pekkanen (s. 1879), muuttanut 8-vuotiaana Hillosta Husulaan.
Kotimaisten kielten keskuksen murrenäyte. Haastattelijana Pekka Lehtimäki vuonna 1961.
H: No kävittekö te niillä Haminan markkinoilla?
MP: Kävin (naurua). Pitihän niilä markkinoil käydä ain
H: No minkämoista kauppaa siel pidettiin?
MP: Siel oli kaikenlaista, siel oli ruokatavaraa, siel oli vaatetavaraa, villaa – kaikenlaista. Kalaa, kaikkii oli. Rekii ja kelkkoi ja sellaisii. Kaikki oli kaupan. Mistäs ne ihmiset rahaa sai, täytyhän sit kauppaa tehdä. –
No kestihää – enst oli markkina-aatto, se oli jo kauppapäivä. Sit oli markkinapäivä, ja sit oli viel se markkina – kolme päivää ne piti niit markkinoi. Kolmen päivän. – Siit ne meni halpaa tavaraa ostaan sillon kolmanten päivän siit. (naurua) Et siit muka sai halvemmal! (naurua)
H: No sinne kokoontu paljo väkeä?
MP: Siel oli paljo väkeä. Siel oli mustalaista ja siel oli kaikkii siit. Niit tuli kaukaant. Toi, ihminen joka meil on tuos minun huoneessain [kunnalliskodissa], niin, niin se on ja niin kaukaa, minen nyt muista mistä pitäjäst se on, niin se ja sit on nyt puhunut siit kun hän tuli tänne ja se oli markkinamies, joka hänelle siit hommas sen paikankii tänne Vehkalahdelle, elikkä tuonne, no Vehkalahtee se on sekin tuon Pyötsaaren saaree -.
H: Oltiinko siellä Haminassa yötä silloin?
MP: No ei likimatkaset ollu, mut olihan sielä pitkämatkaset yötä,kun tuli Lappeenrannast ja, ja, ja silviisii, niit oli kaukaant, Mikkelist astikka niit oli. Niinno täytyhän niiden yötä olla. EIhän ne tuat, voinu, mitäs jos kävi huonost sillo markkina-aatton, ne oli kakski yötä, täyty olla. Nii. Eihä sit, eihän ne nyt omanpaikkaset, kotiihan ne tuli illala, tulivat sielt, nuoret sekä vanhat.
H: Myytiinkös siellä eläimiä?
MP: Juu, myötiin! Hevosii ja lehmii ja kaikkii, lampahii. Minäkii ostin lampahan Haminan markkinoilt kerran ainakii, yks kerran ellen useampii. Kun en muuta eläint voinu pitää mut lammast pidin, et sai villoi. Mistäs sit sai lankaa ja sukkaa jalkaan ja, vaikkei mul nyt paljoo väkii ollut, mut, sentähten. Itte kaik kehrättii ja neulottii ja kudottii kankaat, minä kudoin kankaat kaik itte ja, kasvatin pellavast ja loukutettii ja.
Haastattelu Husulassa 20.9.2023. Ahti Pajula (1946), haastattelija Satumaarit Myllyniemi.
SM: Ois kiva kuulla silloin kun se toimi kouluna niin vähän sitä kuvausta, että miltä se näytti ja minkälainen oli opetus ja muuta?
AP: Siin oli hyvin tiukka opettaja Jaakko Lonka. Sit meidän ensiluokkalaisten niin Aino Näkki. Sen muistan, kun pojat pelas jalkapalloo, muttei ollu jalkapalloo vaan peltipurkki, isot pojat pelas tos pihal. Sit sielt löyty jotain pistimii vai tikarii ja kiväärin panoksii ja kaikkii, niin Jaakko Lonka laittoi pojat kaivamaan tonne kunnan alueelle, niin sinne hiekkamonttuun ne laitettiin. Miinaharavallahan ne löytyis. Mut eihän tääl saa käyttää miinaharavaa.
SM: Kysyn vielä tuosta koulusta siihen palatakseni, että minkälaiset ne oli ne kouluruokailut siihen aikaan kun aloititte koulunkäynnin?
AP: Omat eväät oli mukaan, mut sit siel oli keittola, joka oli tääl päässä. Siel oli sit ruoka ja sit taloilta koululle vietiin perunoita ja jotai lanttui ja porkkanoi vietii sinne. Kellari oli, mis niil oli säilös. Se oli jo, että kouluruoka oli. Mut mä en muista yhtään sitä keittäjän nimee. Nyt en saa sit kiinni.
SM: Koulumatka ei kovin pitkä ollut.
AP: Ei ollut, kun tosta hyppäsi aidan yli vaan.
Haastattelu Husulassa 20.9.2023. Ahti Pajula (1946), haastattelija Satumaarit Myllyniemi.
SM: Mitä jos aattelee, vertaa tätä Husulan kylää jollain tavalla muihin näihin Vehkalahden kyliin, niin onks tällä jotain semmoisia ominaispiirteitä mikä tekee tästä jotenkin erityisen muihin verraten?
AP: En voi sanoo. Ei täs mitään, tää on ollu hiljainen maalaiskylä. Eikä mitään erikoista oo oikein tapahtunut.
AP: Sen tiiän, että tuol kun kulkee Vehkajoki, niin siel oli naisil pellavaslikoot, niin kun on syksy ja oikein kirkas vesi, niin näky tolpat ja sit painokivet oli, mut mä en tiedä mitä nyt sitte – kangasta ne tietyst teki niist pellavast. Ja sit toi Kirkkojärvi, niin se oli kalasa, et siel kävi täält Husulastakin Mooses Heikkilä niin kalastamas ja aina ostettiin kalaa silt. Sit uus tie kun tuli, Mullinkoski, niin se ammuttiin matalaks, niin se järvi pilaantu. Ja sit Haminan kaupunki piti omaa puolta kaatopaikkana sit. Et se oli minust aika huono teko.
SM: Kuinkas usein täält Husulasta on lähdetty sitten tonne Haminan kaupunkiin? Ja mitä siel on tehty, jos on menty?
AP: Se on ainoastaan apteekki, lääkärit ja tämmöset, niin ei siellä oo muuta ollu. Ei täst oo oikein mitää ihmeellistä.
SM: Minkälaista elinkeinoelämää tääl on ollut? Onks täällä ollut jotain tehtaita tai maanviljelijöitä…?
AP: Maanviljelystä. Tää on ollu ihan maanviljelyspaikka. Ei ollu mitään teollista.
SM: Mitä tääl on viljelty sitte? Tai karjaa kasvatettu?
AP: Karjaa, ja sit vehnää ja ohraa. Meilläkii oli lehmii, ja hevonen.
SM: Miten jos jotain vähän vapaa-aikaa jäi sitten pitkien työpäivien jälkeen, niin oliko joku semmoinen kohtaamispaikka, jossa ihmiset tapas toisiaan?
AP: Husulan lava oli tos Mustikkavuorel, se oli aikanaan, ja sitte kun ne alkoi rakentaa kuntaosasto oikein suurlavaa, ja sit niille kävi niin huonost, et se palo.