Mäntlahden kylä mainitaan Vehkalahden rajoja käsittelevässä asiakirjassa ensimmäisen kerran vuonna 1458. Mäntlahden 1700-luvulla perustettu hovi on yksi Haminan-Vehkalahden kahdeksasta kartanosta.
Meri on mahdollistanut kyläläisille monia elinkeinoja, mutta myös tieyhteys on vaikuttanut kyläelämään. Viipuriin vievän vilkkaan Suuren rantatien varrella sijaitsevalle rannikkokylälle on sijainnista ollut sekä hyötyä että haittaa.
Mäntlahti mainitaan ensimmäisen kerran omana jakokuntanaan Eerik Akselinpoika Tottin rajatuomiossa vuodelta 1458. Vuoden 1551 maakirjan mukaan Mäntlahdessa oli kahdeksan savua, mutta 1571 alkanut Ruotsin ja Venäjän välinen sota sekä vuosisadan loppupuolen katovuodet johtivat monien tilojen autioitumiseen. 1600-luvun alkupuolella kylä asutettiin uudestaan ja 1600-luvun puolivälissä kylässä oli viisi taloa: Mänttäri, Yrjönen, Tolsa, Sipilä ja Ristola. 1600-luvun lopun nälänhätä lähes autioitti kylän ja 1700-luvun alussa Isoviha katkaisi asutuksen.
(Lähteet: Museovirasto, Muinaisjäännösrekisteri, kyppi.fi; Ragnar Rosén 1936 Vehkalahden pitäjän historia I, Martti Korhonen 1981: Vehkalahden pitäjän historia II)
Sotaisia aikoja
Rantatietä ovat kauppiaiden ja muiden kulkijoiden lisäksi marssineet myös sotajoukot. Kaarle Kustaa X:n sodassa Puolaa vastaan 1600-luvun puolivälissä Suuri Rantatie toimi huoltotienä. Pikkuvihassa eli Hattujen sodassa (1741-43) ruotsalaiset rakensivat Haminan linnoituksen etuvartioaseman Mäntlahden Syväsillanmäkeen. Puut kaadettiin alueelta pitkiksi kannoiksi hidastamaan ratsuväen hyökkäystä. Aluetta kutsuttiin Mäntlahden murrokseksi. Sodan loppuvaiheessa 25 000 venäläisen hyökätessä ruotsalaisten ylipäällikkö Lewenhaupt kuitenkin jätti hyvän etuvartiotaisteluaseman taistelutta ja perääntyi 17 000 miehensä kanssa polttaen matkalla Haminan kaupungin. Venäläiset joukot hävittivät Mäntlahden kylän.
Mäntlahden murroksen paikalla on kyläyhdistyksen pystyttämä muistomerkki.
Mäntlahden hovi
Mäntlahteen kehittyi 1770-luvulla kaksi herrasviljelystä, jotka myöhemmin yhdistettiin Ristolan maakirjatalon maille perustetuksi kartanoksi. Mäntlahden hovin nykyinen, vuonna 1851 rakennettu päärakennus sijaitsee Kylänlahden rannalla hiekkakankaalla sen länsipuolella. Hovin vaiheista kerrotaan enemmän kartanohuoneessa.
1900-luvun Mäntlahti
Mäntlahden vanhin tunnettu kyläasutus sijoittuu Rantajoen varteen Viipurintien pohjoispuolelle, jossa sijaitsee ns. Vanhakylä. Myöhemmin asutus levisi myös tien varsille ja sen eteläpuolelle. Kylän vanhimmat säilyneet talot ovat 1800-luvun alusta. 1900-luvulla Mäntlahti oli vireä kylä Viipurintien varrella. Oman, lahjoitusvaroin perustetun kansakoulun Mäntlahti sai vuonna 1899. Saimi Mäkelän toimiessa opettajana vv. 1917-1956 koululla pidettiin paljon hartaustilaisuuksia ja juhlia. Vuosina 1906-1999 Mäntlahdessa oli myös oma Marttayhdistys ja vuonna 1917 perustettiin urheiluseura Mäntlahden Rannanpojat.
Mäntlahdessa moni eli kalastuksesta ja merenkulusta. Siellä rakennettiin laivoja ja veistettiin veneitä. Yhteys saaristoon oli jatkuva ja saarelaiset sahauttivat lautansa ja puivat viljansa useimmiten Mäntlahdessa. Vuosisadan vaihteesta lähtien Mäntlahdessa poltettiin myös omasta savesta tehtyjä tiiliä kotiteollisesti niin paljon, että jotkut kateelliset väittivät mäntlahtelaisten myyneen peltonsa ympäri pitäjää. Muutakin käsi- ja pienteollisuutta kylässä harjoitettiin: oli niin sadetakkitehdasta kuin suksitehdastakin.
Kylän keskukseen, Raussin kauppaan, tuli vuodesta 1940 myös Kuorsalon ja Tammion saarten posti aiemman Virolahden Klamilan sijaan. Yhteysvene eli “tuuri” saariin kulki niin ikään Mäntlahden kylän laiturista. Raussin kaupasta posti noudettiin saariin vuoteen 1988 asti, jolloin yhteysveneen satama siirtyi Haminan Tervasaareen.
Viipurin yhteyden menetys hiljensi tien liikennettä sotien jälkeen. Peltomaan määrä Mäntlahdella oli suurimmillaan sotien jälkeen 1950-luvulla. 1960-luvun maaltapaon myötä maanviljely alkoi vähetä. Uusi Vaalimaantie Haminasta VIrojoelle (1960-66) korvasi mäkisen ja mutkaisen vanhan rantatien liikenteen pääväylänä. Koulun toiminta lakkautettiin 1969. Kauppa ja posti kylältä hävisivät 1993. 1960-luvulta alkaen Mäntlahdelle on kaavoitettu runsaasti kesämökkitontteja ja monet vanhat talot ovat niin ikään muuttuneet kesänviettopaikoiksi. Mäntlahden Rannanpojat ylläpitävät edelleen vireää kyläyhdistystoimintaa.
Mäntlahden Upseerikylä
Jatkosodan aikana Mäntlahteen perustettiin varuskunta, jossa koulutettiin sodanajan joukkoja. Sodan jälkeen varuskunta toimi Haminan varuskunnan kantahenkilökunnan upseerien ja aliupseerien asuinalueena. Upseerien lapset toivat huomattavan lisän Mäntlahden kansakoulun oppilasmäärään. Pysyvä asutus Mäntlahden upseerikylässä päättyi 1960-luvun puolivälissä, jonka jälkeen alueen rakennukset toimivat puolustusvoimien henkilökunnan kesänviettopaikkana 2000-luvulle saakka. Nykyisin jäljellä on vain pari parakkirakennusta entisen upseerikylän alueella villiintyvän luonnon keskellä. Paikalle pystytettiin kyläläisten aloitteesta vuonna 2022 Mäntlahden Upseerikylän muistomerkki ja paikan historiasta kertova taulu.
Tanssia julkisesti ja salaa
Mäntlahteen perustettiin myös oma tanssilava vuonna 1938. Sota-aikana tanssikielto esti lavatanssit. Nuoria kuitenkin tanssitti. Kun varuskunnassa oli nuoria miehiä ja kylällä paljon tyttöjä Tammion ja Kuorsalon asukkaiden ollessa myös Mäntlahdessa evakossa, järjestettiin lavalla yöllä pimeän turvin salatanssit. Joku soitteli huuliharppua tai haitaria, tyttöjä tuli lähikyliä myöten ja sotilaat jaksoivat tanssittaa. Tansseille tuli kuitenkin äkkiloppu, kun sotapoliisi saapui paikalle. Tanssijat säntäsivät pakoon kuka minnekin, mutta osa tytöistä jäi kiinni ja joutui poliisin kuulusteltavaksi Haminaan.
Sotien jälkeen toiminta jälleen vilkastui. Mäntlahden Suurkarnevaalit, “Yrjö Saarnio -juhlat”, järjestettiin tanssilavalla ensimmäisen kerran elokuussa 1946 ja ne saavuttivat suuren suosion. Saarnio kävi viuluineen esiintymässä Mäntlahdessa yhdeksänä kesänä peräkkäin ja se oli iso tapahtuma lavalla.Toiminta hiipui 1950-luvun loppua kohti, mutta vuodesta 1964 Mäntlahden Rannanpojat järjesti lavalla torstaitansseja. Nähtiinpä – ja ilmesesti ennen kaikkea kuultiin – lavalla myös “Jytä-discoja” vuonna 1972, ennen kuin niistä tuli naapureiden valitusten takia loppu. Lava purettiin 1980.
(Lähteet: Rannantaikaa-sivusto, Rannanpojat raikaa-lehti 2/2003: Helmi Pihlhjertan muistelu)
Mäntlahtelainen kuvanveistäjä Sulo Mäkelä (1896-1978)
Kuvanveistäjä Sulo Mäkelä syntyi laivanrakentajan poikana Mäntlahdessa ja vietti siellä myös suuren osan elämästään. Hän aloitti ensin opinnot kanttoriurkuriksi Helsingissä. Musiikki säilyi Sulo Mäkelän elämässä rakkaana harrastuksena, mutta kuvataide vei nuoren miehen pian mukanaan. Mäkelä opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa vuonna 1919 ja sen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1921-24. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti 1923.
Sulo avioitui Mäntlahden nuoren opettajattaren kanssa, mikä sitoi hänet palaamaan maailmanmatkoilta aina takaisin kotikylään. Mäkelän perheen koti ja samalla Sulon ateljee nousi Mäntlahden Riissuolle. Taiteilijan työnsä lisäksi Sulo opetti Mänlahden kansakoulussa pojille käsityötä sekä kuvanveistoa Jamilahden kansanopistossa, Haminan kansalaisopistossa ja Karhulan sekä Kotkan työväenopistoissa. Lisäksi hän kasvatti ravihevosia, ja hevoset olivat hänelle rakkaita ystäviä vanhuuteen saakka.
Mäkelä tunnetaan erityisesti julkisesta taiteesta: patsaista ja reliefeistä. Vehkalahden kirkon, nykyisen Marian kirkon seinässä pääsisäänkäynnin oikealla puolella sijaitsee Mäkelän reliefi Esivanhempien muistomerkki (1964). Haminan Myllykylän, Virolahden ja Miehikkälän sankarihautausmaiden patsaat ovat Sulo Mäkelän käsialaa. Hänen pienempiä veistoksiaan on nähtävissä Haminassa Ruissalon kirjastossa.
(Lähteet: Kuvataiteilijamatrikkeli; Marjatta Hartikainen: Sulo Mäkelä, piirteitä kuvanveistäjän muotokuvaan, Vehkalahden pitäjänkirja II.)
