Myllykylän autiotiloista perustettiin vuonna 1610 verotalo nro 1 (Myllykylä 1). Ensimmäinen isäntä oli Eerik Heikinpoika. Tämän jälkeen v. 1633 maat otti haltuunsa Kymenkartanon vouti Pertti Gabrielinpoika, jonka aikana tilaa hoitivat lampuodit. Vuodin kuoltua kartano pysyi hänen perikunnallaan 1660-luvun lopulle. Sen jälkeen maita viljelivät Tobias Gabrielinpoika ja sitten entinen rykmentinkirjuti Olavi Heikinpoika Frisk, joka asui Myllykylässä yli 20 vuotta. Olavi Friskin kuoltua 1693 Myllykylän tilukset sai kihlakunnantuomari Nils Gyllenkrok. Vuonna 1708 omistajaksi tuli kihlakunnankirjuri Kasper Beijer, 1720-luvulla edellisen vävy Reinhold Wetterstedt, sitten poika Herman Johan ja lopuksi pojanpoika Adam Gottfried. Beijer-suku omisti kartanon koko 1700-luvun ajan. Isojako tehtiin Myllykylässä 1737, jolloin kartanon siirrettiin Vehkajoen itäpuolelle. Adam Gottfried Beijerin kuoltua 1797 Myllykylän kartanon peri paroni Carl Gustav von Delvig, jonka puoliso oli Anna Margareta Beijer. Viimeinen von Delvig-Beijer -sukuinen omistaja oli tykistöluutnantti Leo Liersz puolisonsa Maria Catharina Beijerin kanssa. Viimeistään 1809 kartanon osti kenraalimajuri Argun. Tämän kuoltua 1827 kartano pysyi Argunin perillisten hallussa ainakin vuoteen 1837. Noin 1840 kartanon osti Alex Uschakoff tai tämän isä Gavrila. Uschakoffien jälkeen kartano siirtyi Henrik Dufvalle ja tämän pojalle Henrikille, myöh. Tuomela. Dufvien jälkeen kartanon osti 1898 Albert Lilius, joka siirsi tilalle 1906 karjakkokoulun Saverolta ja rakennutti kartanolle uuden päärakennuksen, joka sijaitsi samalla paikalla kuin kartanon tilakeskus nykyisin. Lilius myi kartanon 1918, jolloin myös karjakkokoulun toiminta tilalla päättyi. Vuosina 1918-1922 kartano vaihtoi omistajaa useita kertoja lyhyen ajan sisällä, kunnes sen osti Emil Lautala 15.9.1922. Tämän jälkeen kartano on säilynyt Lautala-suvun omistuksessa. Kartanon vanha päärakennus paloi vuonna 1962, eikä tilakeskuksessa ole säilynyt myöskään muuta vanhaa rakennuskantaa.