Onkamaan kylä esiintyy verotusluetteloissa ensimmäistä kertaa vuonna 1544.
Kotimaisten kielten keskuksen murrenäyte. Anton Töröä (s. 1877) haastattelee Matti Punttila vuonna 1963.
H: Kalastettiinkos semmoisella piikillä mis oli paljon piikkii päässä?
AT: Tuulan kaa. Olen minä siinäkin ollu, soutamassa yön aikana, että tervas palaa siinä ruuhen päässä ja sit sellanen ahrain millä koppaa.
H: Mikä se on millä kopataan?
AT: Se on sellanen ahras. Ja tuular, tuular se on se kalanpyydys. Siin on sellainen kou-, elikkä koura, josson välejä et pysyy ne tervakset ja siin on niin pitkä varsi, rautanen, et se on siel ruuhen päässä, päällä, ulkon, niinko tavallaan siellä järven päällä. Ja sit toinen on ahraimen kaa siinä kattomas, ne hauet ei tiiä mitään ne makaa, ja jos niit vaan on niin ne saap siintä ylös – – Ja sit siinä on niitä piikkii, en mie muista on siin monta niitä piikkii, päässä niinku ongessa just sellanen ettei se pois sielt pääse. Et kun koppaa pois sielt pääse, tulee ylös. Siin on sellanen väkä niin ku ongessa. Olin mie, paimenpoikana olin soutamassa toisen miehen kaa, me saatii sillon haukii kovasti.
H: Mitenkäs sillä pyydettiin?
AT: No sillä, siinä pimeän aikaan. No siinä palo tuli siinä kourassa – -siin oli tervakset, ja sit siin oli sellanen varsi ja se oli vähän väär että se oli ulkopuol aluksen se tuli. Ja sitten hiljaa soudettiin ja se toinen mies oli sen ahraimen kaa siin sivussa kattomassa ja ku se näk hauen, ku se koppas ni se oli siel – -. Se ei pääsy sielt pois kun siin ol sellanen väkä niinku ongessaki justiin. Suoraa, enstääs,– se löi niin se väkä otti kiinni ja sillon se nous ylös. – – Mie näin ennen siäl syksylä, kun ol pimeät illat, ni ol yks vilinä kun siel järvel oli ain tuulastajii, koitti kovasti.
Anton Töröä (s. 1877) haastattelee Matti Punttila vuonna 1963.
H: Onko se iso järvi se Onkamaan järvi?
AT: On, pitkä. Se on tavallisen pitkä, se on monta kilometrii. PItkä se on. Se on lähel maantietä ku se lähtee ja kun se kiertää – Tillin kautta ja kun se menee — ohi — sit on suuri niemen maa ja siel on monen talon suurii viljelysmaita ja siel on jo kahes paikkaa nyt silta yli sinne, saaree. Ja siitten sinne kylää niin siit on, mitä mie nyt osaisin sanoa, kakssataa metrii — järvien välis maa ennen kun pääsee kylään. Se on hyvin matala, siin on yks isomp selkä —. Ennen oli sellaset suuret lautat , niil on sellaset lautat et ne soutamal sielt toivatten kakskin hevosta ja heinäkuorman ja vastarannalle. Mut nyt siel on laitettu sillat, kahest paikkaa sillat, ettei tarvii soutamalla tulla.
Haastattelu Onkamaalla 19.9.2023. Tero Tilli (s. 1952), haastattelijana Satumaarit Myllyniemi.
SM: Onks täällä ollut jotain teollisuutta täällä kylässä, vai minkälaista elinkeinoelämää täällä on ollut?
TT: Aikanaan oli kymmenkunta vuotta Onkamaan kylän laidalla, ihan tuossa Ihamaan rajan pinnassa Kattilakosken saha, tuhatkaheksansataayheksänkymmentäkaksikohan se nyt oli [perustettu], sitten se paloi ja siihen ei tullut sitten mitään. Siihen suunniteltiin meijeriäkin. Siellä oli siis saha, mylly ja ikkunatehdaskin oli. Tervaakin siellä myytiin ja sitte siellä oli paljonkin toimintaa, asukkaitakin ja väkeä kovastikin, tietyst siihen aikaan tarvittiin. Ja sinne tuli Onkamaan kylän postikin, joka kolme kertaa viikossa tänne kylään kannettiin sieltä. Se oli semmoinen keskuspaikka. Kylä olisi voinut muodostua aivan toisenlaiseksi, jos sen toiminta olisi siellä jatkunut, mut se loppui siihen tulipaloon, käytännössä paloi kaikki. Mutta muuta varsinaista teollista toimintaa täällä ole ollut. Tää on maatalousvaltainen kylä. Yritystoimintaa on ollut, on ollut koneyrittäjiä, on ollut korjaamoa, kauppapuutarhaa ja tällaista. Tuossa ihan naapurissa oli kauppapuutarha 1990-luvulle saakka 1950-luvun lopulta.
Haastattelu Onkamaalla 19.9.2023. Tero Tilli (s. 1952), haastattelija Satumaarit Myllyniemi.
TT: No historiasta ainakin se, että täällä on ollut kovasti hiihtäjiä aikanaan. Muun muassa Sipilän veljessarjalla, kolmella veljeksellä, on kaiken kaikkiaan seitsemän Suomen mestaruutta hiihdossa. Nuorten sarjan mestaruuksia on Keijolla kaksi sekä Martilla kaksi ja Viljolla ikämiessarjassa. Yleisessä sarjassa sitten Martti Sipilällä on yksi Suomen mestaruus, henkilökohtainen 30 kilometriltä. Martti oli myöskin olympialaisissa 1948. Mutta ajautui päin puuta ja sieltä sairaalaan ja joutui keskeyttään sen kisan. Ja sitten on näitä viestimestaruuksia myöskin onkamaalaisilla SM-kisoista. Et kyl niitä on, muun muassa tämä Uuno Tilli, joka on tällä paikalla aikanaan asunut, niin hänkin oli kansallisen tason hiihtäjä. Kolkytyhdeksän vuonna SM-kisoissa Tainionkoskella oli viidelläkympillä kahdeksas. Ja sit seuraavassa viikonvaihteessa Salpausselällä yhdeksäs ja pääsi sitten myöskin tonne Ruotsiin hiihtämään Sundsvalliin ja Östersundiin sitten maaliskuussa, kun parhaat oli maaottelussa Holmenkollenilla ja Norjaa vastaan hiihtämässä. Sulo oli sitten maailmanmestari, Sulo Nurmela, joka oli 1931 tullut tänne vävyksi, niin 1934 vuoden maailmanmestari 18 kilometrillä ja sitte viestikultaa samana vuonna ja sitte olympiavoitto viestissä 1936. Siellä Tainionkoskella Sulo oli 15. kun tää Uuno oli kahdeksas, että ei se aina omassa kylässäkää voittanut. Siihen aikaan tietysti voitelu näytteli aina suurta osaa, ja Sulollakaan ei ole kuin yksi Suomen mestaruus, että, siihen aikaan SM-kisat oli samaan aikaan kuin suuret kansainväliset kisat ja nää suurimmat huiput ei Suomen mestaruuksia kauhean paljon saalistaneetkaan.
Haastattelu Onkamaalla 19.9.2023. Tero Tilli (s. 1952), haastattelija Satumaarit Myllyniemi.
TT: Täällä on ollut talo-osuuskunnan talo jostain varmaan 20-luvulta. En tiedä tarkkaan rakentamisvuotta, kyllä mä olen sen jossain nähnyt. Siinäkin niillä oli ikkunat ja ovet urakoi Vihtori Tilli. Se oli myös puuseppätaiturina taitava myöskin. Se seuratalo sitten oli purettu 81, kun Onkamaan Toverit, tää urheiluseura täällä, sai ostettua kunnalta sen entisen kansakoulun, jonne se toiminta sitten (siirtyi). Tää talo-osuuskunnan talo oli monien seurojen kokoontumispaikka. Sillä oli oma hallinto sillä talolla, mutta nää oli vuokralaisina siinä nää kylän järjestöt. Oli suojeluskunta ja Lotat ja urheiluseura tietenkin ja raittiusseura oli aktiivinen Onkamaan kylässä. Sitten oli tietysti erilaisia osuuskuntia, joilla oli toimintaa aikanaan, on ollut turveosuuskuntaa ja sonniosuuskuntaa ja tällaisia. Ja karjantarkkailuyhdistyskin oli perustettu jossain vaiheessa yhteisesti Salo-Miehikkälän kanssa. Ne on kaikki historiaa. Vaikea kuvitella, että minkälaista se elämä on aikanaan ollut, että, muun muassa oli sellainen talo Mäkinen tuossa Liikasenmäen puolella, niillä oli sitten peltoa täällä Latomäen pohjukassa, ni olen tavannut myöhemmin sen Mäkisen Mikon pojan Laurin, 1910-luvulla syntyneen, ne muuttivat täältä Iittiin 1926, niin hän kertoi, en muista nyt lukumäärää, miten monta veräjää oli tien varrella, kun ne tuli tänne peltotöihin, heinätöihin tänne Latomäen pellolle, että siihen aikaan laidunnettiin sillä tavalla, että myöskin ne tiealueet oli laidunalueita, ja sit oli veräjät siinä, etteivät menneet naapurin puolelle.