Paijärven kylästä ensimmäinen asiakirjamaininta Ruotsin kruunun maakirjoissa eli verotusluetteloissa on vuodelta 1544.
Tunnetko kylän tarinoita tai onko sinulla valokuvia kylästä? Ota yhteyttä museon väkeen!
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen murrenäyte. Anton Posti (s. 1879). Haastattelijana Matti Punttila vuonna 1963.
H: Muistatteko te kuulkaa vielä sellaista aikaa, että täällä olisi hakattu tota kaskee?
AP: Kyllä olen hakannukkii.
H: No otetaas se ihan alusta.
AP: Niin no ensin mentiin syksyl kirvehinkää metsää, ei sahoja silloin käytetty, kirvehil hakattii poikki, kaikki puu mikä itel sattu, latvat yksittäin. Että tuli niinku suomukselleen sillä viisii. Ja sitte ku se oli – – sinne, maannu ja kevät tuli ja – aurinko paisto ja ne rupes kuivemaan – niitä oksii ei karsittu pois, oksat heitettiin puuhun kiinni. Ni aurinko kuivi ne rungot ja oksat, ja siitte ku tuli näi kesäkuun helteitä tai kuivimpa aika, nii silloin sit pistettiin tulelle. Ja siinä sit tehtii yhtee semmoista, sanottii tulitieks semmoista polkuu siintä kaavittii, kaavittii pois, sammalia ja oksanjätteet ja sit sitä myötii sit sitä tulipaloja ei laskettu siitä eteenpäin. Oli semmoset kuusiset kasakat millä lyötiin ain sammuksiin. Mutta tyyne sen piti olla, ei sit oikein tuulella hirvinnyt laittaa tulelle. Siitte kun saatiin se poltettua, sitte oksittiin ne oksat pois mitä jäi tähteeks ja siitte tehtiin niistä puista aita ympär sen, palon, se oli palo nimeltään siitte se kaski. Tehtiin aita ympär siihen ja kylvettiin ja ruista. Yksi ruis kasvatettiin, heitettiin taas sen näköseks se ja lähettiin kaatamaan toista.
H: Minkäslainen aita siihen tehtiin ympärille?
AT: Siihen tehtiin, saattiin pisteaidaksi nimeltään. Siin oli seipäät pystyssä, kuusenvitsakset ja riuku pantiin sitten vitsakseen. Se tuli aina, kaks metriikin korkiaks.