Vehkalahden rannikkoseudun nuorille miehille “pirtuaika” tarkoitti vaarallisia öisiä venematkoja, viranomaisten ja salakuljettajien takaa-ajoja, jännitystä ja riihikuivaa rahaa. Monelle rannikon asukkaalle pirtu oli osa arkea ja lama-ajan toimeentulon lisä. Vaikka jotkut pistivät uutta vaurauttaan talteen sukanvarteen, kaikilla ei siihen riittänyt maltti. Alkoholikiellon aikana alkoholiin liittyvät kuolemat, väkivallanteot ja muut ilmiöt lisääntyivät Suomessa merkittävästi.
Rannikon uusi elinkeino
Alkoholin noutaminen aluevesirajan ulkopuolelta vaati vesireittien paikallistuntemusta. Ulkopuoliselle sokkeloinen ja karikkoinen saaristo oli rannikon asukkaille tuttu. Paikalliset tiesivät, mistä pääsi kulkemaan ja mistä ei, mihin saattoi piiloutua, missä viranomaisia kannatti väistää ja milloin meri oli ylipäänsä kulkukelpoinen.
1920-luvulla salakuljetus muodostui monin paikoin rannikon epäviralliseksi sivuelinkeinoksi. Yksi kuljetti, toinen kätki, kolmas rakensi veneitä tai korjasi moottoreita. Kaikki eivät osallistuneet kauppaan suoraan, mutta lähes kaikki tunsivat jonkun, joka niin teki.
Summan nopeat
Kun salakuljetus lisääntyi, myös viranomaiset tehostivat valvontaansa. Salakuljettajat tarvitsivat aluksia, joilla viranomaisilta pääsi karkuun. Tulli ja merivartiosto vastasivat hankkimalla vielä nopeampia veneitä, mm. salakuljettajilta takavarikoimalla.
Kun kysyntää nopeille moottoriveneille syntyi, osaamista oli Vehkalahdella valmiina. Veneiltä vaadittiin yhä kovempaa vauhtia ja niiden oli kestettävä raskaita lasteja ja Suomenlahden myrskyisiäkin olosuhteita. Summalainen Jalmari Seppälä eli Musta Jaska rakensi tunnetusti varvillaan salakuljettajille veneitä. Rungoista tehtiin keveitä mutta kestäviä, ja veneisiin saatettiin rakentaa erilaisia salalokeroita pirtukanistereita varten. Veneisiin asennettiin myös tavallista tehokkaampia moottoreita.
Pirtuajan perintö
Kieltolaki kumottiin kansanäänestyksen perusteella vuonna 1932. Laki ei raitistanut Suomea, vaan loi uuden harmaan talouden, jossa meri, paikallistuntemus ja nopea raha kohtasivat. Kieltolaki opetti suomalaiset juomaan oluen sijaan väkeviä ja jätti jälkensä kansalliseen alkoholikulttuuriin. Vehkalahdelle ja Haminaan se synnytti huhuja, kaskuja, sankaritarinoita sekä myös piiloteltua häpeää. Lisäksi kieltolaki vauhditti paikallisen veneenveistoperinteen kehitystä.
LÄHTEET:
Ala-Könni Erkki: Vehkalahden viimeiset lotjan- ja proomunrakentajat
Suntio Hannu: Vehkalahden veneenrakennus
Teoksessa Vehkalahden pitäjänkirja 2 (1980). Toim. Seppo Kelkka. Vehkalahden kunnan kotiseutulautakunta. Kymen Sanomien kirjapaino oy.
Tikka Marko (2007): Kieltolaki, rikollisuus ja alkoholinkäyttö. Teoksessa Suomalaisen arjen historia 3: Modernin Suomen synty. WSOY
