Sivatin (Sigvartsby) kylää Kirkkojärven itärannalla pidetään yhtenä Vehkalahden vanhimmista kylistä, vaikka sitä ei mainitakaan varhaisimmassa kyläluettelossa, Erik Akselinpoika Tottin rajatuomiossa v. 1458. Kylä oli kuitenkin suurella varmuudella olemassa jo tuolloin, koska 1540- ja 1550-luvuilla Sivatin asutus oli tiheää ja vakiintunutta: taloja oli parikymmentä.
Sivatin tilaluku alkoi laskea 1550-luvulta alkaen, ensin kruunun yhdistellessä liian pieniä tiloja ja sitten sota- ja nälkävuosien seurauksena. 1580-luvulla jäljellä oli vain kuusi tai seitsemän taloa. Tämän jälkeen asutus alkoi elpyä, mutta 1630-luvulla tuli uusi romahdus, ja 1650-luvulla viljelyssä oli ainoastaan viisi tilaa. Monet tiloista olivat pitkään autioina. Uusia pysyviä asukkaita kylään saatiin vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen.
Sivatin asema lampuotikylänä sitoi sen myöhemmin tiukasti Haminan kaupunkiin, ja talonpoikaisen asutuksen suuri vaihtuvuus esti pitäjän kehitykseen vaikuttaneiden ”mahtisukujen” synnyn. Sivatti jäikin Vehkalahden 1600- ja 1700-lukujen kehityksessä “syrjäkyläksi”.
Lähteet: Museovirasto, Muinaisjäännösrekisteri, kyppi.fi; Ragnar Rosén 1936 Vehkalahden pitäjän historia I, Martti Korhonen 1981: Vehkalahden pitäjän historia II
Tunnetko kylän tarinoita tai onko sinulla valokuvia kylästä? Ota yhteyttä museon väkeen!
