Jacob Duwall (MacDougall) sai v. 1621 läänityksenä Kymenkartanon, joka kuitenkin siirtyi muuhun omistukseen jo 1625. 1627 hän sai haltuunsa Neuvottoman ja Salmen kylät, joihin liitettiin myöhemmin kyliä Kymin puolelta. Seuraavan vuosikymmenen aikana hänelle päätyivät mm. Tavastilan autiotilat ja Summan kylä. (Ainoastaan Suortin rustholli Summassa jäi läänittämättä.) Kaarniemen lahden pohjukkaan lahjoitusmaa-alueen keskukseksi syntyi Kaarniemen kartano (Kaarniemi kuuluu nykyisin Kotkaan, aiemmin Kymiin ja Vehkalahteen). Toiseksi pääpaikaksi tuli 1640-luvulla muodostettu Tavastilan kartano, jonka haltijaksi tuli Elsa Duwall ja hänen puolisonsa Lorentz Creutz, joka toimi pitkään myös Duwallien Vehkalahden omistusten hoitajana. Myöhemmin Tavastila ja Summa siirtyivät Kaarniemen perineen Gustaf Duwallin haltuun.
Summan kartano mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1520-luvulla. Tuolloin Nils Poitzin tytär Agnes peri Summan kartanon, joka siirtyi avioliiton kautta Junckerin (Junkarin) suvulle. Junckereilta Summan kartanon osti Lorenz Creutz (1664), joka myi sen Gustav Duvalille (1671). (Kymenlaakson rakennuskulttuuri 1992: 259.)
Lorentz Creutzin suku oli kotoisin Pernajan Sarvilahden kartanosta. Vehkalahdelle hän päätyi aluksi vaimonsa kautta Duwallien suvun edusmiehenä. Vuonna 1649 hänelle lahjoitettiin pääosa Sippolan, Hirvelän, Liikkalan ja Ruotilan kylien tiloista, ja seuraavana vuonna mm. osa Kannusjärven tiloista sekä koko Metsäkylä kolmea rusthollia lukuun ottamatta. Lisäksi Creutz osti Summan kartanon Reitkallin Husgafvel-Junkar -suvulta 1664. Lopputuloksena Lorenz Creutzille kuului tiloja kaikista Summanjoen varren kylistä Reitkallia lukuun ottamatta. Läänitysten keskukseksi hän perusti Sippolan kartanon. (Korhonen 1981: 247-250.)
Lorenz Creutzin kuoleman jälkeen läänitysalueen peri hänen nuorempi poikansa Johan. Sippolan kartanolääni peruutettiin kartanoa lukuun ottamatta kruunulle jo 1680-luvun lopussa Kaarle XI:n toimeenpanemassa isossa reduktiossa. Johan Creutzille jäi kuitenkin Vehkalahdella joitakin pienempiä omistuksia kuolemaansa saakka. (Korhonen 1981: 250.)
Duwallit myivät Summan kartanon isovihan jälkeen majuri Torsten Torwiggelle, joka kuoli kaksintaistelussa Haminassa jo 1725. Kartano siirtyi hänen pojalleen ja leskelleen. Omistajat asuivat Summassa itse. Heillä oli melkoinen määrä riitoja ja kiistoja kyläläisten kanssa. (Korhonen 1981: 551.) Torwiggen lesken kuoltua kartanon ostivat haminalaiset kauppiaat Diedrich Reinhold Carstens ja Mårten Backman 1736, joista jälkimmäinen lunasti vuotta myöhemmin koko viljelyksen itselleen. Pikkuvihan jälkeen Backman muutti Ruotsiin ja kartano jäi tyhjilleen. Sinne asettui venäläisen varuskunnan komendantti kenraali Ivan Hrustsev, joka yritti saada kartanon omistusoikeuden itselleen. Kihlakunnantuomari, ylikamreeri Arvid Renner kuitenkin osti tilan Backmanilta 1746. Renner itse asettui Summaan, josta tuli hänen ajakseen Kymenlaakson oikeushallinnon keskus. Rennerin ja hänen vaimonsa kuoltua Summa siirtyi kauppias Gabriel Emmanuel Königille, joka oli Rennerin sisarentyttären mies. (Korhonen 1981: 551.)
Vuodesta 1790 lähtien, jolloin sen Königiltä osti David Bruun, Summan kartano oli vuoteen 2010 saakka haminalaisen Bruun-suvun omistuksessa (Kymenlaakson rakennuskulttuuri 1992: 259). Sen tunnetuimpia haltijoita on ollut ministerivaltiosihteeri Theodor Bruun (1821-88). 1700-luvulta peräisin ollut päärakennus uusittiin ja korotettiin vuonna 1840, ja sitä laajennettiin 1881. Vuonna 1893 rakennettiin arkkitehti K.A. Wreden suunnittelema uusi päärakennus, johon sisällytettiin vanhan päärakennuksen 1881 valmistunut osa. Rakennuksen ulkoarkkitehtuuria, varsinkin tornia, yksinkertaistettiin korjauksessa 1959. Kartanon puisto periytyy osin jo 1600-luvulta. (Knapas 1984: 103.)
